Lehtijuttu Paraisten Kuulutuksissa 8.8.2013

Tämmöinen juttu oli tämän päivän Paraisten Kuulutuksissa (paikallislehti):

Wiinit Pelimannit (Fina Spelmän) järjestettiin jälleen 2.-4.8. Tapahtumapaikkoina oli ravintola Malmen, Birknäsin nuorisoseurantalo sekä Paraisten ja Kuusiston kirkot. Ohjelmaa riitti siis moneen lähtöön. Perjantaina pelimannit jamittelivat ravintolassa jotta olisivat vireessä ennen lauantain suurta päätapahtumaa. Ja lauantaisesta tapahtumasta tulikin aivan mahtava ja väkeä oli liikkeellä aivan ennennäkemätön määrä! Keli oli mitä parhain, lämpöä ja aurinkoa riitti varmasti jokaiselle, mutta onneksi päälava sekä osa katsomosta oli saatu rakennettua varjoon, joten kuumuutta pääsi myös pakoon. Päälavan konsertti alkoi klo 15 ja jatkui siitä eteenpäin kuuden tunnin ajan. Lavalla nähtiin monenlaisia esiintyjiä ja soittimia erilaisissa kokoonpanoissa. Samanaikaisesti esiintyjiä oli myös talon takana olleella lavalla tai rannassa, jossa oli tilaa pelimannien keskinäiselle vapaalle soitolle, joten kaikkialla soi.

Ulkoalueen ajoittaista paahdetta pääsi halutessaan pakoon vanhan talon viileyteen, jossa oli Turun kansantanssinystävien järjestämä perinteinen tanssikahvio itseleivottuine pullineen ja täytettyine sämpylöineen. Talon takana olivat Paraisten reserviupseerit soppatykin kanssa ja myivät kalasoppaa saaristolaisleivän kanssa. Soppatykki oli tosin liian pieni tai soppa liian herkullista, sillä keittoa riitti juuri ja juuri ruokailun ajan. Iltapalaksi oli onneksi tarjolla grillattua makkaraa suoraan Turun Saariston metsästäjien kuumasta grillistä.

Tapahtumapäivässä oli soittamassa yli 70 pelimannia ja tusinan verran yhtyeitä. Lajikirjoa riitti rekilauluista irlantilaiseen musiikkiin. Kuuden aikoihin lavalle kipusi yksinään hento, vaalea nainen kahden suuren haitarin kanssa ja täytti samalla olemuksellaan koko suuren lavan. Koko alue hiljeni, eikä katsomosta kuulunut kuiskaustakaan, kun Maria Kalaniemi istahti lavalle ja aloitti osuutensa kauniilla, herkällä laululla jonka sävel kävi suoraan selkäpiihin. Hän esitti useita lauluja, niin suomeksi kuin ruotsiksikin ja yhden jopa savoksi. Yleisö istui aivan hiljaa ja tuntui kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt siihen paikkaan. Oli vain nainen, haitari ja syvälle sydämeen käyvä ääni.

Esityksensä loppupuolella Kalaniemi pyysi lavalle mukaan tuttuja pelimanneja ja soitti heidän kanssaan muutaman kappaleen. Aivan lopuksi lavalle kipusi sekalainen joukko alueelta löytyneitä pelimanneja ja kaikki soittivat yhdessä ”Karjalan Poikia”. Siinä vaiheessa jo yleisökin tuntui hengähtävän ja osallistui myös soittoon taputtamalla.

Illemmalla Maria Kalaniemi löytyi muiden soittajien kanssa rannalta soittelemassa ihan keskenään vain muutaman paikalle eksyneen kuulijan edessä ja taisipa hän käydä vähän tanssimusiikkiakin laulelemassa tanssijoiden iloksi. Hänen kuultiin kommentoivan tapahtumaa erityisen tunnelmalliseksi ja konstailemattomaksi, eli juuri sellaiseksi missä viihtyy. Hän harmitteli että joutui lähtemään jo ennen yötä eikä voinut jäädä muiden kanssa jammailemaan. Hänen kiertuematkansa jatkui kuitenkin heti seuraavana päivänä Paraisilta Utöseen ja jossain välissä oli myös levättävä.

Tapahtuman tunnelma oli kyllä kuulijoidenkin mielestä erityinen, koko päivän. Ensimmäiset innokkaat saapuivat alueelle jo reilusti ennen ensimmäistäkään esitysvuoroa ja vielä juuri ennen puoltayötä tanssilattia oli aivan täynnä. Koko päiväksi riitti musiikkia, aurinkoa, rentoa fiilistä ja erityisesti pelimannimeininkiä.

Ensi vuonna tapahtuma viettää kymmenvuotisjuhliaan ja paikalle kutsutaan myös aiemmilta vuosilta tuttuja esiintyjiä. Ja kun sen lisäksi kaikki tänä vuonnakin esiintyneet muusikot ovat ilmoittaneet haluavansa tulla ensi vuonnakin paikalle, on 2.8.2014 tiedossa aivan valtaisat juhlat. 

(Tarkimmat ehkä huomasivat pienet erot lehtijutussa ja tässä tekstissä, tämä johtuu siitä, että toinen on sensuroimaton alkuperäinen ja toinen lehteen muokattu.)

Kuvia ja huilaamista

Lyhyesti ja ytimekkäästi: kuvia tapahtumasta on ilmestynyt kuvasivulle, joka löytyy tuolta yläpalkista tai suoraan tästä.

Tapahtuma oli menestys monellakin tasolla ja olemme siitä valtavan iloisia. Toivomme, että kaikki paikalla olleet viihtyivät ja tulisivat ensi vuonnakin.

Varsinaista raporttia tapahtumasta saatte vielä hetken odottaa, mutta kyllä sekin vielä tulee.

Huh, huh, talkoopäivä!

Heti aamusta lähtivät pelimanneista reippaimmat TurkuAudion varastolle pakkaamaan heidän kuorma-autoihinsa tapahtuman äänentoistoa, katsomon penkkejä, majoittujien patjoja ja kaikenlaista muuta tarpeellista. Toinen puoli porukasta tyhjensi Nilsbyläisten omalta soittokämpältä matkaanlähteviä tarvikkeita, opastekylttejä ja lisää ääneentoistoa. Ja valmistelivat samalla myös Nilsbyn koulua majoittujia varten.

Koko porukka siirtyi sitten kuormurien perässä Birknäsiin ja kuormien purku alkoi. Jokainen löysi kuin vanhalla rutiinilla omat hommansa ja töitä piisasi kaikille. Onhan näissä juhlissa aina vähän valmisteltavaa näin pienelle porukalle, mutta sujuvasti tuntui hommat taas menevän. Ja mikä ettei, emmehän kuitenkaan tee tätä ihan ensimmäistä kertaa! Välillä kyllä kävi mielessä, kun katselin hyvin sekalaista joukkoamme, että aikamoiseen hommaan vuosi toisensa jälkeen ryhdymme ja vielä hoidamme hommamme ihan kunnollakin. Siitä huolimatta, että tänäänkin meitä oli vain seitsemän aikuista juhlaa kasaamassa niin siitä se kuitenkin vaan kukoistukseensa nousee!


Vaikka jokaiselle löytyy hommissa "oma" paikka, olemme kuitenkin onneksi kaikki sellaisia, ettemme epäröi tarttua työhön kuin työhön. Oli kyseessä sitten kaislojen leikkuu, vessojen pesu tai äänentoiston kasaus. Tämä on meidän suuri vahvuutemme ja mahdollistaa sen, että ylipäätään tämmöistä tapahtumaa pystymme järjestämään. Tapahtumahan ei pääsääntöisesti ole mitenkään ulkopuolisesti rahoitettu tapahtuma, vaikka juurikin tänä vuonna saimmekin suuresti arvostamamme Suomen Kulttuurirahaston avustuksen. Teemme tätä rakkaudesta kansanmusiikkiin, tai erityisesti pelimanneihin ja pelimannimusiikkiin joiden vuoksi olemme kaikki valmiita käyttämään omaa aikaamme, pekkaspäiviämme tai lomiamme. Ja talkootyöllä kaikki valmistuu!


Tämä viimeinen viikko on aina hieman raskas, mutta aina kun tapahtumaviikonloppu on lopulta koittanut, kaikki känsät ja kipeät selät unohtuvat. Saammehan kaikki vieraamme kylään. Ja silloin meillä on juhlat!


Ja huomenna se sitten vihdoin alkaa! Aamulla on vielä yksi radiohaastattelu Radio Vegalle, sitten vielä vähän viimeistelyjä koululla ja Birknäsillä. Mutta niiden hommien jälken enää odotellaan soittajia saapuvaksi majoituskoululle ja illalla jamitellaankin jo sitten porukalla!

Huomenna nähdään!

Valmisteluja tänäänkin, tietysti

Tänäänkin on saatu kaikenlaista aikaiseksi ja se on hyvä, sillä enää huominen talkoopäivä, ja sitten alkaakin koko viikonlopun kekkerit! Jo melkein jännittää, joulu keskellä kesää!

Valmistelut ovat oikein hyvällä mallillaan ja kaikki näyttää ainakin toistaiseksi hyvältä. Toivottavasti ainakaan mitään ikäviä yllätyksiä ei nyt tulisi. Viikonlopun keli näyttää todella mahtavalta: sateen mahdollisuus täydet 0% ja lämpötila +28 astetta. Kyllä siinä kelissä kelpaa tulla musiikkia kuulemaan. Soittajilla voi tosin olla hieman lämmintä, mutta siihen olemme jo tänä kesänä tottuneet...


Laiturin päätyponttooni hinattiin tänään paikalleen ja kokemuksella se solahti paikalleen todella hienosti. Lisäponttoonilla laiturin koko tuplaantuu, joten veneitä kyllä mahtuu! Eli tulkaa ihmeessa kaikki veneelliset laiturin kautta käymään. Vesitse matka on monelta suunnalta kuitenkin huomattavasti lyhyempi kuin autolla, joten jos vain joku veneenkaltainen käyttöön löytyy, niin ehdottomasti suosittelemme sellaisella tulemaan. Ja rannassa saa sitten yöpyä ilman eri maksua.


Autolla tapahtumaan saapuville lähes perinteiseksi näyksi on tullut portinpielessä tönöttävä vauhtimuna alias asuntokupla pääsee tänäkin viikonloppuna vuosittaiselle, pitkälle matkalleen parin kilometrin päähän Birknäsiin. Siellä pyörämökillä on tärkeä tehtävä lipunmyyntikojuna sekä järjestäjien tukikohtana. Vaunu on myös ensiapupiste ja info-koppi. Tärkeä tehtävä elämänsä ehtoopuolella olevalla vaunulla!

Tänään vaunu on sitten pesty ja asustettu aikansa mukaisesti tehtäväänsä varten ja on valmis siirrettäväksi juhlia ja juhlijoita odottamaan. Siinä sitten portinpielessä tämä hauska ilmestys tervehtii kaikkia paikalle saapuvia ja pitää järjestäjien papereista ja vaihtovaatteista hyvää huolta.


Tänään valmistui myös pikkupelimannien keikkapaidat. Nilsbyn Pelimannithan on useassa paikassa nähty pääsääntöisesti punaisessa t-paidassa, mutta tänä kesänä olemme aiheuttaneet hämmennystä uusilla esiintymisasuillamme. Ainakin toistaiseksi olemme asuistamme saaneet positiivista palautetta, mutta viikonlopun jälkeen tiedämme teidänkin mielipiteenne niistä. Mutta tosiaan, ReissuVeikon Sottiisin kuvia katsoessa tuli sellainen olo, että kyllä sitä pitää pienilläkin jotain samanlaista olla kuin isoilla. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Nekin on sitten nähtävissä viikonloppuna. (Ja meidän ihanista uusista asuista kunnon juttu sitten, kun tämä viikko helpottaa!)


Mutta huomenna Nilsbyn Pelimannit tosiaankin pitävät työntäyteisen talkoopäivän ja laittavat loputkin paikat kuntoon vieraitaan, eli juuri teitä varten. Sitten alkaakin  vihdoin odotettu viikonloppu ja olette kaikki sydämellisesti tervetulleita! Pian nähdään!

Täysi touhu päällä

Blogipäivityksetkin venyvät seuraavan vuorokauden puolelle, kun tapahtuman järjestelyt pitävät meidät hieman kiireisenä. Tämä aika juuri ennen Wiinejä on aina hieman hektistä, mutta kuitenkin kivaa.

Yritämme joka vuosi keksiä hieman jotain uutta, ja tänä vuonna olemme ajatelleet parannella mm. esiintymispaikkoja. Meillähän on etupihalla päälava, jossa pidetään päivän konsertit ja sitten itse Birknäsin komea talo, jossa on tanssit. Mutta tänä vuonna meillä on hieno traktorilava "Takapotku" myös talon takana ja rannalle rakennetaan pieni soittopaikka nimeltään "Undi Klippan."

Kuva viimevuodelta, ennen kaislojen ajoa. Ponttoonin päässä toinen ponttoni poikittain.

Rantaa olemmekin jälleen kunnostaneet entisestään ja nyt siellä on jälleen sama laituri kuin viimevuonnakin ja sen lisäksi rantaa on taas myös laitettu rannankin puolelta. Työtähän alue vielä vaatisi, mutta joka vuosi vähän lisää. Rannassa on kuitenkin jälleen niin suuri ja kunnollinen laituri, että venevieraita mahtuu kyllä oikein reilusti. Eli kaikki veneelliset vain sitä kautta käymään, vaikka soutaen! Ja laituriin saa jäädä myös yöksi, jos tilaa vain on!

Viikonlopuksi luvataan todellista hellekeliä, kyllä silloin rannalla kelpaa olla!

Antonius Block rannalla 2012 

Kuvaa kalliolta rannalle

Säätilaus toimituksessa

Olemme jälleen, kuten aiempinakin vuosina, tilanneet tapahtumapäiväksi hyvää säätä kaikille. Nyt uskaltaudumme lupaamaan, että tilaus ehtii ajoissa perille ja liki 100% varmuudella vietämme viikonloppua aurinkoisessa ja erittäin kesäisessä säässä.

          Tässä alustava ennuste:

 Olemme itseasiassa nauttineet kuivasta kesäsäästä koko kesän ja sateet ovat kiertäneet tämän saaristokaupungin oikein taidolle. Jo pelkästään Turussa taikka Kaarinassa on voinut tulla vettä reilustikin, mutta eipä sitä ole meille asti riittänyt. Tästä syystä maasto täälläpäin on jo liki räjähdysherkkää, joten esitämme kaikille paikalletulijoille pyynnön: olkaa tulen kanssa erityisen varovaisia! Tämä ei nyt koske vain avotulta, vaan ihan kaikkea mistä vain tulipalo voi syttyä. Maasto on niin kuivaa, että sen sytyttämiseen ei tarvita kuin pöydälle unohtuneet silmälasit, saati sitten jos sinne ajatuksissaan heittää vaikka tupakantumpin.

Tapahtumapaikalla on tietysti sammuttimet sitä varten, jos vahinko käy, mutta toivomme, että niitä ei tänäkään vuonna tarvita. Olemme joka vuosi säästyneet suuremmilta onnettomuuksilta tai edes järjestyshäiriöiltä ja toivomme tämän perinteen jatkuvan. Tupakoitsijoille on oma tupakkapaikkansa ja muu alue on savutonta, kuten aiempina vuosina. Mutta tänävuonna korostamme tätä erityisesti. Ja tämä savuton alue ei ole vain varsinaisella tapahtuma-alueella vaan oikeastaan erityisesti myös parkkialueena olevalla pellolla. Riihikuiva, pölyävä pelto + parkkeeratut autot = pommi! Jos kyseisellä pellolla syttyy maastopalo ei sitä pidättele mikään.




Kiitos kaikille jo nyt etukäteen tämän asian huomiomisesta. Pidetään yhdessä huolta, että saamme juhlia ilman työvuorossa olevia palomiehiä. (Vapaalla olevat saavat toki tulla mukaan)

Reissuveikon sotiisissa

Käväistiin mini-kokoonpanolla Reissu-Veikon pelimannipäivillä Yläneellä. Kyllä sitä saadaan jotain soitettua silloinkin vaikka kasaan saadaankin vain kolmannes porukasta. 

kuva: Riitta Henriksson

kuva: Veikko Kurppa

 

Ja kun apuun saadaan vielä pieni rytmikone pyykkilautoineen niin keikka on pelastettu. 

kuva: Riitta Henriksson

Viikon päästä sitten soitetaankin sitten isolla porukalla kun saadaan soittokaverit kylään! Sitä odotellessa...

kuva: Veikko Kurppa

Paikallislehden juttu

Paraisilla ilmestyy viikottain virkeä ja alueestaan kiinnostunut paikallislehti, Paraisten Kuulutukset. Tällä viikolla yksi lehden pääuutisista oli tulevat Wiinit Pelimannit, ja koska Parainen on kaksikielinen kaupunki, oli myös juttu kaksi kertaa, sekä suomeks och samma på svenska. Itse jutun sisältö luonnollisesti sama.

Saaristolaismusiikkia saaristokeskuksessa

Jo Juhannuksena kävimme keikkailemassa Korppoossa, Korpoströmillä sijaitsevassa saaristokeskuksessa. Silloin soittelimme Juhannusmusiikkia perjantai-illan tummetessa.
Korpoströmin Saaristolaiskeskus on tieteen ja taiteen keskus saaristossa, jonka yhteydessä on vierasvenesatama, ravintola, hotelli sekä mm. metsähallituksen tiloja. Paikka on todella hieno ja perinteinen vaikka rakennus itsessään onkin aika uusi.




Suomen Kansanmusiikkiliiton saaristopelimanniprojektin puitteissa keskuksessa on kesän aikana järjestetty useampikin soittopäivä ja yhtenä tällaisena aurinkoisena päivänä soittelimme siis jälleen Korppoossa. Keli oli mitä mainioin ja ihmiset lomatuulella. Mikäs siinä soitellessa, ehkei paljoa ruokailijoita häiritty.



Saman projektin puitteissa saamme Maria Kalaniemen Wiineihin Pelimanneihin. Häntä ainakin kannattaa jokaisen kynnelle kykenevän tulla kuuntelemaan!

Festivaalitunnelmia

Pelimannit kävivät Kaustisilla haistelemassa festivaalitunnelmaa ja katsomassa miten niitä pelimannikekkereitä sitten järjestettinkään. Kolme virallista keikkaa, vähän vapaata soittelua ja porukassa lomailua. Tämän jälkeen alkaakin tosissaan oman tapahtuman viimeistely. Kohta nähdään!

Ajo-ohjeista Wiinit Pelimannit-tapahtuman paikoille

Teimme tähän blogiin oman sivulehden erilaisille ajo-ohjeille tapahtumaan. Sivu on vielä hieman vajavainen, mutta täydennämme sitä vielä kesän aikana.

Mikäli jotain kysymyksiä herää liittyen sitten mihin tahansa, ajo-ohjeisiin, parkkialueisiin, majoitukseen, esiintyjiin tai mihin tahansa, kysykää ihmeessä! On hyvin todennäköistä että joku muukin pohtii asiaa juuri samaan aikaan, joten kysymyksesi voi palvella samalla monia! Yhteyttä voi ottaa joko puhelimitse, sähköpostitse tai tämän blogin kautta. Emme ehkä aina ehdi vastaamaan saman päivän aikana, mutta viestit tulevat kuitenkin aina perille!

Pääjuhlassa 2013 esiintyvät soittajat

Lauantaina 3.8. klo 15 alkaa Wiinien Pelimannien pääjuhla. Olemme tapamme mukaan kutsuneet joitain soittajia konserttiosuuteen.

Silloin esiintyvät:

• Maria Kalaniemi
  
• Turun Kaksiriviset
• Ahjolan Pelimannit 
• Loiskuu
• Virmon pelimannit
• Länsirannikon pelimannit
• Tulitangara
• Nytky
• Rykäys
• Tapani ja Asta 
• ja tietysti Nilsbyn pelimannit

Nämä pelimannit esiintyvät varsinaisessa konsertissa, mutta muille soittajille löytyy varmasti tilaa puskasoittopaikoilta, joten soittimet ehdottomasti mukaan. Pelimanni, joka tulee soittimen kanssa tapahtumaan, pääsee myös ilmaiseksi sisälle. Olisi tietysti myös mukavaa jos soitin illan aikana jossain soisi. Jokaiselle soittajalle löytyy varmasti kuulijoita.

Nilsbyn pelimannit viettävät tänä vuonna 15-vuotisjuhlaansa ja päivän ja illan aikana saattaa olla odotettavissa yllättäviä esiintymisnumeroita. Jopa esiintyjät itse saattavat yllättyä.

Kurssi-ilmoittautuminen auki!

Wiineissä Pelimanneissa on tänä vuonna kaksi pelimannikurssia: huuliharppumestari Topi Viikilän pitämä huuliharppu-kurssi sekä kaksirivisten oma kurssi (opettaja varmistuu myöhemmin).

Kaikki kursseista kiinnostuneet voivat ilmoittautua nyt pelimannien sähköpostiin: nilsbynpelimannit (a) gmail. com

Tapahtuman järjestelyihin tukea, hienoa!

Tänä vuonna järjestämme Wiinit Pelimannit - tapahtuman jo yhdeksännen kerran. Tapahtumajärjestelyt olemme aina tehneet talkoilla ja pakolliset pienet kulut olemme keränneet kasaan pienistä puroista, joita keräämme kasaan vuoden varrella tapahtumaa silmällä pitäen. Vuosi vuoden jälkeen sponsori-hanat tuntuvat  tuntuvat vain menevän tiukemmalle ja purot pienenevät pienenemistään tai ehtyvät jopa kokonaan.

Viime vuonna saimme Suomen kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahastosta apurahan ja olimme siitä aivan hämmentyneitä. Kävimme vastaanottamassa apurahaamme Laitilassa ja kuuntelimme sitä kunnioitettavaa joukkoa, joiden kanssa tilaisuudessa juhlimme. Oli niin suunnattoman hienoa olla siellä silloin.

Tänä vuonna emme sitten enää pysyneet jaloillamme, sillä saimme Suomen Kulttuurirahaston apurahan Wiinien Pelimannien järjestämiseen. Olemme äärettömän otettuja tästä kunniasta ja asiasta vielä hieman pökerryksissäkin. Aivan uskomattoman hienoa! Kävimme jälleen apurahamme vastaanottamassa, tällä kertaa Finlandia-talossa entistä arvovaltaisemmassa joukossa. Oli todella hienoa olla mukana.
Tästä arvovaltaisesta tuesta meille tuli sellainen olo, että tällä ruohonjuuritason matalakultturityöllä on kuitenkin väliä. Ja mikä mukavinta, sillä on väliä myös muille kuin itsellemme ja omille pelimanniystävillemme.


Joka vuosi tähän aikaan kuin tarkempia ohjelmavarauksia ja suunnitelmia tapahtuman järjestelyihin on tehty, olemme joutuneet miettimään mihin on varaa, mitä pystymme tekemään itse ja mistä joudumme jotain maksamaan. Ja sitten olemme pistäneet maksulliset asiat tärkeysjärjestykseen ja katsoneet mihin vähät varamme riittävät. Aina on tapahtuma saatu järjestettyä ja olemme jääneet melkein omillemmekin joskus, mutta paljon se on vaatinut tasapainottelua. Tapahtumamme ei onneksi ole tarkoituskaan tuottaa voittoa meille tai muillekaan, vaan pääasiana on kerätä pelimanniystäviämme yhteen kesän lopulla ja soitella yhdessä. Jos siinä sivussa sitten mahdolliset katsojatkin viihtyvät, olemme jo saavuttaneet enemmän kuin olemme tavoitelleet.


Tällainen apuraha pistää nöyräksi. Apurahamme ei kai ole rahallisesti mikään valtava summa, vaikka tuleekin todella tarpeeseen. Mutta erityisesti henkisesti meille tämä apuraha on sitäkin suurempi. Olemme ilmeisesti tehneet jotain oikein kun meitä näin huomioidaan. Olemme kovalla yrittämisellä ja talkootyöllä onnistuneet luomaan tänne Suomen lounaisnurkkaan pienen mutta elävän kansanmusiikkitapahtuman, mikä ei lainkaan ole itsestäänselvyys. Täälläpäin Suomea kansanmusiikki on tuntunut hävinneen jonnekin, pieniin piireihin ja kotikoloihin jossa jo pelimmanitkin etsivät toisaan löytämättä. Muualla Suomessa kansanmusiikki on ollut aina enemmän esillä ja osana tavallista elämää eikä ole päässyt missään vaiheessa samalla tapaa häviämään. Lounais-saaristossa pelimanni on aina istunut laiturinnokassa yksinään eikä luonnollisia kokoontumisia ole ollutkaan. Kulttuuri on ollut hyvin erilaista. Tältä pohjalta on entistä hienompi asia, että tapahtumamme on säilynyt hengissä. Nyt vielä toivomme, että josko jo tänävuonna saisimme vihdoin sieltä laiturinnokasta paikallisia pelimanneja liikkeelle soittamaan meidän kanssamme, sillä tähän asti liki 98% sekä pelimanneista että katsojista on tullut muualta kuin täältä saaristosta. Kulttuurin ja tapojen muuttaminen on hidasta, mutta kyllä isokin laiva kääntyy kun aikansa kääntää.


Tähän uskoen jatkamme innolla Wiinien Pelimannien suunnittelua ja aktivoidumme niin blogin kuin muidenkin medioiden suhteen ja pidämme teidät kaikki ajantasalla.


Kiitos Suomen Kulttuurirahasto!
Kiitos kaikki pelimannit jotka olette meihin ja tapahtumaamme uskoneet! Yhdessä on jälleen hyvä jatkaa!

Talviunillako?

Ehei, emme me sentään ole nukkuneet vaikka hiljaiseloa olemmekin pitäneet. Se on kai hyvin suomalaista, että talvella käännytään hieman sisäänpäin, katsotaan lähelle ja puuhastellaan sisätöitä, kesän valmisteluja. Näin olemme tehneet, katsoneet lähelle, mitä olemme saaneet aikaiseksi aiemmin, mikä on ollut hyvää ja jatkettavaa, mitä kannattaa jättää pois tai muuttaa. Olemme suunnitelleet uutta levyä, uusia esiintymisasuja, uutta ohjelmistoa ja tietysti tulevan kesän ohjelmaa. Kaikkea vanhaa ei ole hylätty vaan on itse asiassa lämmitelty niitä vanhoja jo melkein unohdettuja kappaleita. Ja toisaalta pidetty aivan mahdottomia nuottisulkeisia jonka johdosta jokaisella on tällä hetkellä aivan tolkuton määrä paperisaastetta nuottitelineen lähellä. Karsinta on siis yhä menossa.

Mutta hyvä tästä tulee.


Kevät herättää karhutkin unesta, miksei siis pelimanneja. Sitä odotellessa!