Moneen kertaan
meiltä on kysytty, miten saamme Wiinit Pelimannit järjestettyä.
Mistä saamme niin paljon rahaa, että kaikki onnistuu? Mistä saamme
kaikki ne ihmiset, jotka ovat tapahtumaa järjestämässä. Ollessani
autotallissa saunapuhtaana tussaamassa seuraavan päivän
tanssikylttejä, tajusin, että tähän hetkeen tiivistyy myös
meidän tapahtuman järjestelyt: kaikki tekevät minkä osaavat ja
ehtivät, palkkaa tai muuta korvausta pyytämättä. Avuksi otetaan
myös perheenjäseniä, mikäli pystytään ja voidaan.
Käytännössä
tämä tarkoittaa esimerkiksi vaikka sitä, että viime vuonna juuri
ennen tapahtumaa pelimannit roikkuivat naulojen ja vasaran kanssa
Birknäsin vanhan ladon katolla peltikattotöissä.
Tai sitä, kun
erään pelimannin puoliso ompelee vanhoista lakanoista joka vuosi
uudet numerot isoihin Wiinit Pelimannit – banderolleihin.
Rahaa meillä ei paljoa ole, mutta osaamme jo onneksi hoitaa tapahtuman pienemmälläkin budjetilla. Ja yleishyödyllisenä yhdistyksenä me emme edes voi tehdä tällä tapahtumalla voittoa, eikä se toki ole tarkoituskaan, joten olemme aina tyytyväisiä kunhan emme mene tappiolla.
Tänä vuonna olemme saaneet ihanasti tukea peräti kahdelta säätiöltä sekä pari sponsoria, joten voimme viettää 10-vuotisjuhlia hieman reteemmin: päälavan katsomosta osa on katettu kahdella isolla teltalla! Se on iso parannus aiempiin vuosiin, sillä katosta olemme kaivanneet, vaikkei koskaan olekaan vielä satanut. (kop, kop, kop)
Mutta noin yleisesti ottaen koko homma perustuu siihen, että meillä on tekevää ja osaavaa väkeä, ja ihmiset myös tekevät. Me emme käytä mainostoimistoa eikä meidän itse tekemiämme julisteita ja mainoksia näy isojen lehtien pääsivuilla. Eikä oikeastaan muissakaan medioissa. Meidän julisteemme ovat tienvarren sähkötolpissa ja kauppojen ilmoitustauluilla, joihin viemme ne itse. Me teemme itse myös nettisivumme, kirjanpidon, rannan kaislojen niiton, lipunmyynnin, pelimannien aamupuuron ja ihan kaiken muunkin. Meillä on tee-se-itse-tapahtuma.
Joka vuosi tapahtuman aikaan hämmästelemme sitä, että olemme todella saaneet jälleen kerran kaiken aikaiseksi. Pari päivää ennen tapahtumaa on todella hektistä, kun kaikki vessojen pesusta äänentoistoon on saatava kuntoon, mutta aina kaikki on lopulta valmistunut. Käsiä tuntuu aina olevan liian vähän ja olisihan moni asia helpompaa, jos olisi rahaa, mutta me pärjäämme myös näin. Ja ehkäpä osa tunnelmasta tulee myös siitä, että nyt tapahtuma on kuin meille tulisi vieraita kylään. Ei mitään kasvoton massatapahtuma, vaan meidän ihan oma juttumme, johon kutsumme kaveritkin soittamaan. Ja joskus joku tulee kuuntelemaankin.
Meillä on oma pieni tapahtuma, joka antaa meille paljon siitäkin huolimatta, että se myös ottaa. Eikä tässä maailmassa kaikkeen tarvita paljoa rahaa, mutta tahtoa sitäkin enemmän. Ja ihania ihmisiä, jotka saapuvat meidän kanssamme ja meidän iloksemme soittamaan!
