Koko porukka siirtyi sitten kuormurien perässä Birknäsiin ja kuormien purku alkoi. Jokainen löysi kuin vanhalla rutiinilla omat hommansa ja töitä piisasi kaikille. Onhan näissä juhlissa aina vähän valmisteltavaa näin pienelle porukalle, mutta sujuvasti tuntui hommat taas menevän. Ja mikä ettei, emmehän kuitenkaan tee tätä ihan ensimmäistä kertaa! Välillä kyllä kävi mielessä, kun katselin hyvin sekalaista joukkoamme, että aikamoiseen hommaan vuosi toisensa jälkeen ryhdymme ja vielä hoidamme hommamme ihan kunnollakin. Siitä huolimatta, että tänäänkin meitä oli vain seitsemän aikuista juhlaa kasaamassa niin siitä se kuitenkin vaan kukoistukseensa nousee! 
Vaikka jokaiselle löytyy hommissa "oma" paikka, olemme kuitenkin onneksi kaikki sellaisia, ettemme epäröi tarttua työhön kuin työhön. Oli kyseessä sitten kaislojen leikkuu, vessojen pesu tai äänentoiston kasaus. Tämä on meidän suuri vahvuutemme ja mahdollistaa sen, että ylipäätään tämmöistä tapahtumaa pystymme järjestämään. Tapahtumahan ei pääsääntöisesti ole mitenkään ulkopuolisesti rahoitettu tapahtuma, vaikka juurikin tänä vuonna saimmekin suuresti arvostamamme Suomen Kulttuurirahaston avustuksen. Teemme tätä rakkaudesta kansanmusiikkiin, tai erityisesti pelimanneihin ja pelimannimusiikkiin joiden vuoksi olemme kaikki valmiita käyttämään omaa aikaamme, pekkaspäiviämme tai lomiamme. Ja talkootyöllä kaikki valmistuu!
Tämä viimeinen viikko on aina hieman raskas, mutta aina kun tapahtumaviikonloppu on lopulta koittanut, kaikki känsät ja kipeät selät unohtuvat. Saammehan kaikki vieraamme kylään. Ja silloin meillä on juhlat!
Ja huomenna se sitten vihdoin alkaa! Aamulla on vielä yksi radiohaastattelu Radio Vegalle, sitten vielä vähän viimeistelyjä koululla ja Birknäsillä. Mutta niiden hommien jälken enää odotellaan soittajia saapuvaksi majoituskoululle ja illalla jamitellaankin jo sitten porukalla!
Huomenna nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti