Wiinit Pelimannit (Fina Spelmän)
järjestettiin jälleen 2.-4.8. Tapahtumapaikkoina oli ravintola
Malmen, Birknäsin nuorisoseurantalo sekä Paraisten ja Kuusiston
kirkot. Ohjelmaa riitti siis moneen lähtöön. Perjantaina
pelimannit jamittelivat ravintolassa jotta olisivat vireessä ennen
lauantain suurta päätapahtumaa. Ja lauantaisesta tapahtumasta
tulikin aivan mahtava ja väkeä oli liikkeellä aivan ennennäkemätön
määrä! Keli oli mitä parhain, lämpöä ja aurinkoa riitti
varmasti jokaiselle, mutta onneksi päälava sekä osa katsomosta oli
saatu rakennettua varjoon, joten kuumuutta pääsi myös pakoon.
Päälavan konsertti alkoi klo 15 ja jatkui siitä eteenpäin kuuden
tunnin ajan. Lavalla nähtiin monenlaisia esiintyjiä ja soittimia
erilaisissa kokoonpanoissa. Samanaikaisesti esiintyjiä oli myös
talon takana olleella lavalla tai rannassa, jossa oli tilaa
pelimannien keskinäiselle vapaalle soitolle, joten kaikkialla soi.
Ulkoalueen ajoittaista paahdetta pääsi
halutessaan pakoon vanhan talon viileyteen, jossa oli Turun
kansantanssinystävien järjestämä perinteinen tanssikahvio
itseleivottuine pullineen ja täytettyine sämpylöineen. Talon
takana olivat Paraisten reserviupseerit soppatykin kanssa ja myivät
kalasoppaa saaristolaisleivän kanssa. Soppatykki oli tosin liian
pieni tai soppa liian herkullista, sillä keittoa riitti juuri ja
juuri ruokailun ajan. Iltapalaksi oli onneksi tarjolla grillattua
makkaraa suoraan Turun Saariston metsästäjien kuumasta grillistä.
Tapahtumapäivässä oli soittamassa
yli 70 pelimannia ja tusinan verran yhtyeitä. Lajikirjoa riitti
rekilauluista irlantilaiseen musiikkiin. Kuuden aikoihin lavalle
kipusi yksinään hento, vaalea nainen kahden suuren haitarin kanssa
ja täytti samalla olemuksellaan koko suuren lavan. Koko alue
hiljeni, eikä katsomosta kuulunut kuiskaustakaan, kun Maria
Kalaniemi istahti lavalle ja aloitti osuutensa kauniilla, herkällä
laululla jonka sävel kävi suoraan selkäpiihin. Hän esitti useita
lauluja, niin suomeksi kuin ruotsiksikin ja yhden jopa savoksi.
Yleisö istui aivan hiljaa ja tuntui kuin aika olisi hetkeksi
pysähtynyt siihen paikkaan. Oli vain nainen, haitari ja syvälle
sydämeen käyvä ääni.
Esityksensä loppupuolella Kalaniemi
pyysi lavalle mukaan tuttuja pelimanneja ja soitti heidän kanssaan
muutaman kappaleen. Aivan lopuksi lavalle kipusi sekalainen joukko
alueelta löytyneitä pelimanneja ja kaikki soittivat yhdessä
”Karjalan Poikia”. Siinä vaiheessa jo yleisökin tuntui
hengähtävän ja osallistui myös soittoon taputtamalla.
Illemmalla Maria Kalaniemi löytyi
muiden soittajien kanssa rannalta soittelemassa ihan keskenään vain
muutaman paikalle eksyneen kuulijan edessä ja taisipa hän käydä
vähän tanssimusiikkiakin laulelemassa tanssijoiden iloksi. Hänen
kuultiin kommentoivan tapahtumaa erityisen tunnelmalliseksi ja
konstailemattomaksi, eli juuri sellaiseksi missä viihtyy. Hän
harmitteli että joutui lähtemään jo ennen yötä eikä voinut
jäädä muiden kanssa jammailemaan. Hänen kiertuematkansa jatkui
kuitenkin heti seuraavana päivänä Paraisilta Utöseen ja jossain
välissä oli myös levättävä.
Tapahtuman tunnelma oli kyllä
kuulijoidenkin mielestä erityinen, koko päivän. Ensimmäiset
innokkaat saapuivat alueelle jo reilusti ennen ensimmäistäkään
esitysvuoroa ja vielä juuri ennen puoltayötä tanssilattia oli
aivan täynnä. Koko päiväksi riitti musiikkia, aurinkoa, rentoa
fiilistä ja erityisesti pelimannimeininkiä.
Ensi vuonna tapahtuma viettää
kymmenvuotisjuhliaan ja paikalle kutsutaan myös aiemmilta vuosilta
tuttuja esiintyjiä. Ja kun sen lisäksi kaikki tänä vuonnakin
esiintyneet muusikot ovat ilmoittaneet haluavansa tulla ensi
vuonnakin paikalle, on 2.8.2014 tiedossa aivan valtaisat juhlat.
(Tarkimmat ehkä huomasivat pienet erot lehtijutussa ja tässä tekstissä, tämä johtuu siitä, että toinen on sensuroimaton alkuperäinen ja toinen lehteen muokattu.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti