Lehtijuttu Paraisten Kuulutuksissa 8.8.2013

Tämmöinen juttu oli tämän päivän Paraisten Kuulutuksissa (paikallislehti):

Wiinit Pelimannit (Fina Spelmän) järjestettiin jälleen 2.-4.8. Tapahtumapaikkoina oli ravintola Malmen, Birknäsin nuorisoseurantalo sekä Paraisten ja Kuusiston kirkot. Ohjelmaa riitti siis moneen lähtöön. Perjantaina pelimannit jamittelivat ravintolassa jotta olisivat vireessä ennen lauantain suurta päätapahtumaa. Ja lauantaisesta tapahtumasta tulikin aivan mahtava ja väkeä oli liikkeellä aivan ennennäkemätön määrä! Keli oli mitä parhain, lämpöä ja aurinkoa riitti varmasti jokaiselle, mutta onneksi päälava sekä osa katsomosta oli saatu rakennettua varjoon, joten kuumuutta pääsi myös pakoon. Päälavan konsertti alkoi klo 15 ja jatkui siitä eteenpäin kuuden tunnin ajan. Lavalla nähtiin monenlaisia esiintyjiä ja soittimia erilaisissa kokoonpanoissa. Samanaikaisesti esiintyjiä oli myös talon takana olleella lavalla tai rannassa, jossa oli tilaa pelimannien keskinäiselle vapaalle soitolle, joten kaikkialla soi.

Ulkoalueen ajoittaista paahdetta pääsi halutessaan pakoon vanhan talon viileyteen, jossa oli Turun kansantanssinystävien järjestämä perinteinen tanssikahvio itseleivottuine pullineen ja täytettyine sämpylöineen. Talon takana olivat Paraisten reserviupseerit soppatykin kanssa ja myivät kalasoppaa saaristolaisleivän kanssa. Soppatykki oli tosin liian pieni tai soppa liian herkullista, sillä keittoa riitti juuri ja juuri ruokailun ajan. Iltapalaksi oli onneksi tarjolla grillattua makkaraa suoraan Turun Saariston metsästäjien kuumasta grillistä.

Tapahtumapäivässä oli soittamassa yli 70 pelimannia ja tusinan verran yhtyeitä. Lajikirjoa riitti rekilauluista irlantilaiseen musiikkiin. Kuuden aikoihin lavalle kipusi yksinään hento, vaalea nainen kahden suuren haitarin kanssa ja täytti samalla olemuksellaan koko suuren lavan. Koko alue hiljeni, eikä katsomosta kuulunut kuiskaustakaan, kun Maria Kalaniemi istahti lavalle ja aloitti osuutensa kauniilla, herkällä laululla jonka sävel kävi suoraan selkäpiihin. Hän esitti useita lauluja, niin suomeksi kuin ruotsiksikin ja yhden jopa savoksi. Yleisö istui aivan hiljaa ja tuntui kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt siihen paikkaan. Oli vain nainen, haitari ja syvälle sydämeen käyvä ääni.

Esityksensä loppupuolella Kalaniemi pyysi lavalle mukaan tuttuja pelimanneja ja soitti heidän kanssaan muutaman kappaleen. Aivan lopuksi lavalle kipusi sekalainen joukko alueelta löytyneitä pelimanneja ja kaikki soittivat yhdessä ”Karjalan Poikia”. Siinä vaiheessa jo yleisökin tuntui hengähtävän ja osallistui myös soittoon taputtamalla.

Illemmalla Maria Kalaniemi löytyi muiden soittajien kanssa rannalta soittelemassa ihan keskenään vain muutaman paikalle eksyneen kuulijan edessä ja taisipa hän käydä vähän tanssimusiikkiakin laulelemassa tanssijoiden iloksi. Hänen kuultiin kommentoivan tapahtumaa erityisen tunnelmalliseksi ja konstailemattomaksi, eli juuri sellaiseksi missä viihtyy. Hän harmitteli että joutui lähtemään jo ennen yötä eikä voinut jäädä muiden kanssa jammailemaan. Hänen kiertuematkansa jatkui kuitenkin heti seuraavana päivänä Paraisilta Utöseen ja jossain välissä oli myös levättävä.

Tapahtuman tunnelma oli kyllä kuulijoidenkin mielestä erityinen, koko päivän. Ensimmäiset innokkaat saapuivat alueelle jo reilusti ennen ensimmäistäkään esitysvuoroa ja vielä juuri ennen puoltayötä tanssilattia oli aivan täynnä. Koko päiväksi riitti musiikkia, aurinkoa, rentoa fiilistä ja erityisesti pelimannimeininkiä.

Ensi vuonna tapahtuma viettää kymmenvuotisjuhliaan ja paikalle kutsutaan myös aiemmilta vuosilta tuttuja esiintyjiä. Ja kun sen lisäksi kaikki tänä vuonnakin esiintyneet muusikot ovat ilmoittaneet haluavansa tulla ensi vuonnakin paikalle, on 2.8.2014 tiedossa aivan valtaisat juhlat. 

(Tarkimmat ehkä huomasivat pienet erot lehtijutussa ja tässä tekstissä, tämä johtuu siitä, että toinen on sensuroimaton alkuperäinen ja toinen lehteen muokattu.)

Kuvia ja huilaamista

Lyhyesti ja ytimekkäästi: kuvia tapahtumasta on ilmestynyt kuvasivulle, joka löytyy tuolta yläpalkista tai suoraan tästä.

Tapahtuma oli menestys monellakin tasolla ja olemme siitä valtavan iloisia. Toivomme, että kaikki paikalla olleet viihtyivät ja tulisivat ensi vuonnakin.

Varsinaista raporttia tapahtumasta saatte vielä hetken odottaa, mutta kyllä sekin vielä tulee.

Huh, huh, talkoopäivä!

Heti aamusta lähtivät pelimanneista reippaimmat TurkuAudion varastolle pakkaamaan heidän kuorma-autoihinsa tapahtuman äänentoistoa, katsomon penkkejä, majoittujien patjoja ja kaikenlaista muuta tarpeellista. Toinen puoli porukasta tyhjensi Nilsbyläisten omalta soittokämpältä matkaanlähteviä tarvikkeita, opastekylttejä ja lisää ääneentoistoa. Ja valmistelivat samalla myös Nilsbyn koulua majoittujia varten.

Koko porukka siirtyi sitten kuormurien perässä Birknäsiin ja kuormien purku alkoi. Jokainen löysi kuin vanhalla rutiinilla omat hommansa ja töitä piisasi kaikille. Onhan näissä juhlissa aina vähän valmisteltavaa näin pienelle porukalle, mutta sujuvasti tuntui hommat taas menevän. Ja mikä ettei, emmehän kuitenkaan tee tätä ihan ensimmäistä kertaa! Välillä kyllä kävi mielessä, kun katselin hyvin sekalaista joukkoamme, että aikamoiseen hommaan vuosi toisensa jälkeen ryhdymme ja vielä hoidamme hommamme ihan kunnollakin. Siitä huolimatta, että tänäänkin meitä oli vain seitsemän aikuista juhlaa kasaamassa niin siitä se kuitenkin vaan kukoistukseensa nousee!


Vaikka jokaiselle löytyy hommissa "oma" paikka, olemme kuitenkin onneksi kaikki sellaisia, ettemme epäröi tarttua työhön kuin työhön. Oli kyseessä sitten kaislojen leikkuu, vessojen pesu tai äänentoiston kasaus. Tämä on meidän suuri vahvuutemme ja mahdollistaa sen, että ylipäätään tämmöistä tapahtumaa pystymme järjestämään. Tapahtumahan ei pääsääntöisesti ole mitenkään ulkopuolisesti rahoitettu tapahtuma, vaikka juurikin tänä vuonna saimmekin suuresti arvostamamme Suomen Kulttuurirahaston avustuksen. Teemme tätä rakkaudesta kansanmusiikkiin, tai erityisesti pelimanneihin ja pelimannimusiikkiin joiden vuoksi olemme kaikki valmiita käyttämään omaa aikaamme, pekkaspäiviämme tai lomiamme. Ja talkootyöllä kaikki valmistuu!


Tämä viimeinen viikko on aina hieman raskas, mutta aina kun tapahtumaviikonloppu on lopulta koittanut, kaikki känsät ja kipeät selät unohtuvat. Saammehan kaikki vieraamme kylään. Ja silloin meillä on juhlat!


Ja huomenna se sitten vihdoin alkaa! Aamulla on vielä yksi radiohaastattelu Radio Vegalle, sitten vielä vähän viimeistelyjä koululla ja Birknäsillä. Mutta niiden hommien jälken enää odotellaan soittajia saapuvaksi majoituskoululle ja illalla jamitellaankin jo sitten porukalla!

Huomenna nähdään!